Hotelli- ja ravintolamuseolaiset halusivat uusia museon visuaalisen ilmeen ja hioa museon sanallista viestintää. Uuden ilmeen ja äänensävyn piti välittää museon monta eri tehtävää. Museo vaalii sekä nykypäivän ja menneen maailman ruoka- ja juomakulttuuria, hallinnoi runsaita kokoelmia sekä järjestää kasvatuksellista toimintaa ja elämyksellisiä tapahtumia.

Uuden ydinnäyttelyn avajaiset haluttiin ajoittaa tähän syksyyn. Kaapelitehtaan uudistuneet tilat ovat silausta vaille valmiit, ja koko korttelissa on juuri nyt sutinaa. Naapurissa rakennetaan Tanssin taloa, ja myös viereiset Teatterimuseo ja Suomen valokuvataiteen museo ovat uudistumassa.

”Halusimme hyödyntää tämän ainutlaatuisen momentumin. Kun tilamme remontoitiin, halusimme samalla avata myös viestinnällisesti uudistuneen museon”, museonjohtaja Anni Pelkonen taustoittaa.

"Uudessa visuaalisessa ilmeessä on läsnä sekä historia että nykypäivä."

Värit vievät menneeseen ja tuovat nykypäivään

Olimme Keksissä innoissamme, kun valikoiduimme kirkastamaan Hotelli- ja ravintolamuseon viestintää. Ennen kuin ryhdyimme töihin, oli työpajojen paikka.

”Työpajat olivat hyödyllisiä ja hyvin fasilitoituja, ja kaikki saivat puheenvuoron. Osallistimme organisaatiostamme kaikki halukkaat ja kynnelle kykenevät”, Anni Pelkonen kertoo.

Visuaalisen ilmeen haasteena oli löytää hotelli- ja ravintola-alalle yhteinen nimittäjä. Ilmeessä piti myös näkyä nykypäivä ja historia, ja ilmeen piti olla monipuolisesti hyödynnettävissä.

”Tavoitteena oli luoda ilme, joka jalkautuisi osaksi museon sisältöjä ja näyttelytiloja. Työpaja ja vierailu museossa auttoivat hahmottamaan kokonaisuutta. Kokeilin eri ideoita ja löysin muotokielen, joka pohjautuu molempiin toimialoihin”, Keksin AD Jochum von Veh kertoo.

Uuden ilmeen ajaton muotokieli kytkeytyy värien avulla tähän aikaan ­– tai menneeseen. Kun museolaiset jatkossa yhdistelevät uusiin ja historiallisiin kuviin eri tehostevärejä, ilmeessä on aina läsnä sekä historia että nykypäivä.

”Ehdotukset tuntuivat omilta, olihan ne työstetty yhdessä meidän kanssamme. Väreistä ja niiden merkityksistä puhuttiin paljon. En ollut aiemmin kiinnittänyt väreihin niin paljon huomiota”, museonjohtaja Anni toteaa.

Kielikuvilla makumuistot ja aistielämykset eloon

Museolaiset julkaisivat jo ennen brändiuudistusta ahkerasti artikkeleja, tiedotteita ja somepostauksia. Sanallisen viestinnän sävy kuitenkin kaipasi yhtenäistämistä. Museolle haluttiin myös tiivis tarina ja ydinviesti.

Museon tehtävä on elää ajassa ja peilata nykypäivää menneeseen. Hotelli- ja ravintolamuseon uuden brändin sanallisessa viestinnässä tämä näkyy sanavalintoina ja innostavina mielikuvina.

”Viestinnässä vilahtelee ilmaisuja kuten uteliaisuus, oivaltaa ja samaistua. Halusimme tuoda esiin, että jokaisella on vapaus viihtyä museossa omalla tavallaan ja että historialle kannattaa antaa mahdollisuus yllättää ja liikuttaa”, copywriter Anna-Kaisa Kivikoski kertoo.

Iloisesti rönsyileviä kielikuvia oli hauska suunnitella.

”Suomen kielessä on valtavasti syömiseen ja juomiseen liittyviä kielikuvia, kuten herkullinen, ruokkia, janota, tarjoilla ja nauttia. Oli kiehtovaa miettiä aistielämysten merkityksiä ja etsiä niille vertauksia”, Anna-Kaisa juttelee.

Ydinasiat kiteytyivät kuuntelemalla

Keksin projektinhallintataidot, työpajojen fasilitointi, kuunteleminen ja asiakkaan tarpeiden ymmärtäminen tekivät museonjohtajaan vaikutuksen.

”Ongitte esiin rivien välissä lymyilevän brändin ja kirkastitte sen. Meillä on nyt uusi raikas visuaalinen ilme, ja saimme tukea sanalliseen viestintään, ydinviesteihin ja tarinaan. Saimme viestintään kaipaamiamme mausteita”, Anni Pelkonen iloitsee.

"Tuntui siltä, että meitä kuunneltiin, eikä yritetty tuputtaa tai tyrkyttää."

Projektin lopputuloksena Hotelli- ja ravintolamuseo sai oman brand bookin, jossa on museon uusi logo käyttöopastuksineen, typografia, värit ja värien käyttö, valokuvien käytön periaatteet, museon tarina, ydinviestit sekä viestinnän sävy.

Anni Pelkonen harmittelee, että jos resurssit olisivat antaneet periksi, yhteinen taival olisi saanut jatkua pidempäänkin. Viestinnällisiä haasteita olisi vielä ratkottavaksi.

”Yhteistyö oli meidän organisaatiolle sopivan rentoa ja ihmisläheistä. Tuntui siltä, että meitä kuunneltiin, eikä yritetty tuputtaa tai tyrkyttää. Oli ihanaa istua kyydissänne, kun yleensä olen itse se, joka ohjaa. Toivottavasti yhteinen matkamme jatkuu vielä tulevaisuudessa”, museonjohtaja Anni kehuu.