Tasa-arvoa, vertaistukea ja valmiiksi katettuja pöytiä

”Keksi syntyi median murroksessa ja aikana, jolloin freelancer-kuvaajat tuntuivat ajopuiden lailla lilluvan kohti epäreiluja sopimuksia. Alkoi pudotuspeli, jonka tuloksena moni ammattikuvaaja mietti, haluaako jatkaa alalla. Kun muistelen ensimmäistä tapaamista Vallilassa kymmenen vuotta sitten, on päällimmäisenä mieleeni jäänyt arvomaailma, joka huokui Jennin ja Natalian puheista ja oli yhteneväinen omani kanssa. Tiesin kaksikon vahvatahtoisiksi tekijöiksi, ammattilaisiksi, jotka ymmärsivät valokuvaajan käytännön työn ja realiteetit. Ajattelin, että tämän aloituspalaverin ideat eivät kuivuisi kasaan vaan olisivat sykäys uudelle alulle.

Nuorena valokuvaajana minua miellytti näiden naisten ajatus siitä, että palkkioiden suhteen oltaisiin tasa-arvoisia. Edelleenkin avoimuus ja reiluus sekä se, että työntekijälle kuuluu oikeudenmukainen korvaus, ovat Keksin tekemisen ydintä.

Yhteinen arvomaailmamme ilmenee edellä mainitun lisäksi Keksin halussa vaikuttaa ja muuttaa yhteiskuntaa sekä totuttua tapaa toimia. Naisjohtajat esiin! -kampanja oli itselleni merkityksellinen muun muassa siksi, että sitä kuvatessani olin juuri palannut töihin toiselta vanhempainvapaaltani. Viimeistään äitiyden myötä olen joutunut huomaamaan, että tasa-arvon saavuttamiseksi on edelleenkin toimittava. 

Niiden vuosien aikana, kun oma yritykseni ja Keksi kasvoivat esiteini-ikään, perheeni pääluku kasvoi kolmella. Pikkulapsiperheessä yrittäminen ja yhdessä pysyminen on vaatinut auttavien mummojen armeijaa ja esimerkillisiä yhteistyökumppaneita, joiden arvomaailma on kohdallaan. Keksistä olen löytänyt ymmärrystä ja vertaistukea siihen, mitä elämä ja yrittäminen ovat lapsikatraan kanssa. Ammattitaito ei vanhemmuuden myötä katoa minnekään – päinvastoin, olen oppinut paitsi tehokkaammaksi myös tuntemaan omat rajani.

Kun ajattelen asiaa tarkemmin, koen näkeväni, miten lapsiperhearjesta opittu organisointikyky näkyy Keksin toiminnassa. Töitä tehdään tehokkaasti, ennakoidaan ja suunnitellaan. Mölinän keskeltä täytyy erottaa oleellisin, ja jotta tiimi pysyy kasassa, samalla pitää muistaa vaalia yhteyttä kumppaniin ja puhua avoimesti siitä missä mennään. Kukaan ei lue ajatuksia. Ja jotta arkea jaksaa pyörittää, tarvitaan myös juhlaa.

Keksin kuvaajana olen saanut kävellä valmiiksi katettuihin pöytiin monessakin mielessä. On järjestetty ikimuistoisia iltoja ruuan ja tanssin merkeissä, mutta myös palkitsevia, työteliäitä kuvatuotantoja. Homma toimii, saan keskittyä siihen mitä osaan ja nauttia siitä mitä rakastan, eli kuvata.”

Marjaana Malkamäki
 

Tutustu Marjaanan portfolioon tästä.