Mitä siellä Keksissä oikein tehdään?

”Huomasin hiljattain, että Barack Obamaa, Edu Kettusta ja Keksiä yhdistää yllättävän moni asia. Ensinnäkin vuosi 2009, se oli merkityksellinen jokaiselle.
Barack Obama valittiin tuolloin Yhdysvaltain presidentiksi ja palkittiin myöhemmin samana vuonna Nobelin rauhanpalkinnolla, Edu Kettunen julkaisi mainion albuminsa Taivaanrantapaikka ja Kuvasuunnittelu- ja agentuuritoimisto Keksi syntyi. 

Viimeksi mainittua tapahtumaa sain itse olla todistamassa. Vallilalaiseen studioon oli kesäisenä iltapäivänä kutsuttu joukko kuvaajia. Istuuduimme uteliaina pöydän ääreen kuulemaan, mistä kaikessa oli kysymys, mitä ihmettä nyt oltiin keksitty. 
Pöytä oli koreana. Oli salaattia ja oli tuoretta leipää, oli vilkasta keskustelua ja valkoviiniä. Ja kaksi silminnähden innostunutta emäntää. Siitä iltapäivästä alkoivat mielenkiintoiset vuoteni osana Keksiä. 

Ajatellessani Keksiä huomaan ajattelevani määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä. Kun on selkeä näkemys siitä mihin pyrkii sekä vahva halu toteuttaa se, voi syntyä jotakin merkittävää. Kaksi on reilusti enemmän kuin yksi, ja mikä määrä luovuutta ja tekemisen vimmaa onkaan kaksikymmentä tai enemmän! 

Olen saanut seurata aitiopaikalta Keksin kasvua aloittelevasta kuvasuunnittelu- ja agentuuritoimistosta yhdeksi Suomen suurimmista visuaalisen markkinoinnin ja viestinnän toimistoista. Olen häärinyt lavalla itsekin, ollut mukana äärimmäisen innostavissa projekteissa ja kuvatuotannoissa. Kuvannut milloin pohjoisen utuisilla tuntureilla, milloin ydinkeskustan liiketilojen vastaremontoiduilla käytävillä, kovassa kevään valossa ja keskitalven hämärässä. 
Minulla on ollut mahdollisuus luovuttaa omaa ammattitaitoani asiakkaiden tarpeita varten ja samaan aikaan oppia ympärillä puuhailevilta luovan työn ammattilaisilta ja kehittyä itse. Virta kulkee näin molempiin suuntiin. Kun ammattitaidolle annetaan arvo ja siihen luotetaan, kukin pystyy parhaimpaansa. 

Määrätietoisuuden ja sinnikkyyden lisäksi Keksi herättää minussa muitakin mielikuvia. Kesken työpäivän spontaanisti tanssitut salsat, vastavalossa studion lattialle leijailevat konfetit, nuotion ääressä jaetut murheet ja unelmat, tiikeripuvusta irronnut karvatukko studion kynnyksellä. Ja sen yhden muiston, moottoripyörän matalan jylinän hämärtyvässä metsässä ja kollegan, joka ensimmäistä kertaa pyörän selkään noustuaan, ylävartalo epävarman näköisessä etukenossa ja sydän hakaten, sysää pyöränsä kevyellä ranneliikkeellä vauhtiin kohti hirvittävää laskua ja vielä hirvittävämpää nousua. Rohkeutensa keränneenä luottaen kykyynsä pärjätä. 
Keksissä heittäydytään, hullutellaan, antaudutaan täysillä ja siinä ohessa luodaan vaikuttavaa visuaalista viestintää. 

Ja yhdistää pohdintojeni kolmikkoa muukin, nimittäin myötäelämisen taito ja aito kiinnostus kanssaihmisiä kohtaan. Tätä ymmärrystä olen itsekin saanut osakseni. Kun kiinnostuin palavasti eläinten käyttäytymistieteistä ja eläinten kouluttamisesta ja kun hakeuduin sitä työni ohella opiskelemaan, asia ei herättänyt toimistolla epäluuloista kulmien kohottelua lainkaan, päinvastoin. Se, että saatoin viettää vapaapäiviäni hortoillen tuntikausia nautojen parissa niiden elekieltä tarkkaillen, synnytti ennemminkin kiinnostusta ja hyväksyntää. Ja minulle lempinimen, landehippi. 

Vaikka kehitys jatkuu, ei valmista onneksi tule koskaan, sillä silloin kaikki pysähtyisi. On oltava rohkeutta, on uskottava itseensä ja tiimiin sekä siihen, että hyvä ja aito pärjää maailmassa aina, seuraavat kymmenen vuotta ja sitäkin seuraavat. On oltava halua ja sinnikkyyttä, palava kiinnostus omaa alaa kohtaan. Myötäelämistä ja siten tarpeiden ymmärtämistä. 

Tänä vuonna Keksi juhlii 10-vuotissyntymäpäiviään eikä jarrujen käytölle ole edelleenkään tarvetta. En tiedä mitä Barack Atlantin takana suunnittelee, mutta sen tiedän, että Edu aikoo tänäkin syksynä julkaista, hyvä niin.”
 

Katri Lehtola

Tutustu Katrin portfolioon tästä.